Yksikin ihminen voi tehdä suuren vaikutuksen maailmaan

Artikkelin on alunperin julkaissut Kaj Sotala Kehitystön blogissa.
https://kehitysto.wordpress.com/2015/09/06/yksikin-ihminen-voi-tehda-suuren-vaikutuksen/

———————————————————

Syyrian sisällissota. Globaali ilmastonmuutos. Euroopan talouskriisi.

Uutisotsikoita lukiessa tulee helposti sellainen olo, että maailman ongelmat ovat suuria, eikä yksi ihminen pysty niihin paljoa vaikuttamaan. Siitä on helppo hypätä siihen johtopäätökseen, ettei tavallinen ihminen ylipäätään pysty tekemään paljoa.

Mutta se, ettei kukaan meistä pysty yksinään ratkomaan vaikka ilmastonmuutosta, ei tarkoita ettemmekö voisi silti saada aikaan suurta muutosta jollakin toisella saralla.

Julkaisemme tällä sivustolla erilaisia artikkeleita oman elämänsä, hyvinvointinsa ja aikaansaamisensa parantamisesta. Joillekin riittää soveltaa artikkeleiden sisältöä omassa ja läheistensä elämässä, eikä tässä ole mitään vikaa. Mutta jotkut etsivät elämälleen suurempaa merkitystä. Heitä saattaa kiinnostaa soveltaa eri tekniikoita, ei vain henkilökohtaisen hyvinvointinsa parantamiseen, vaan työkaluina joilla paremmin tehdä asioita joilla on laajempaa vaikutusta – kenties jopa maailmanlaajuista.

Tämä artikkeli on suunnattu heille. Vakuuttamaan heidät siitä, että heidän on mahdollista tehdä maailmassa suuria asioita.

Esimerkkejä tavoista joilla tehdä suuri vaikutus

Kirjoittaminen ja tiedonvälitys

Julkistimme tämän sivuston maanantaina 6. heinäkuuta [2015]. Sivustosta on jo tämän kahden kuukauden aikana alkanut tulla suosittu. Meillä on nyt:

• sivuston artikkeleilla yli 17 000 näyttökertaa

• Facebook-sivullamme yli 300 tykkääjää

• sähköpostilistallamme yli 100 tilaajaa

En voi tietää varmaksi, mitä konkreettisia vaikutuksia tällä on ollut. Aina on mahdollista, että tekstimme toimivat vain hetken ajanvietteenä ihmisille, jotka jatkavat sitten elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tiedän kuitenkin itse monia blogeja ja kirjoja, joilla on ollut elämääni suurta ja pysyvää vaikutusta, joten uskoisin ainakin jonkun hyötyvän näistä kirjoituksista. Etenkin, kun valtaosa niistä käsittelee tekniikoita, joiden toimivuudella on tieteellistä näyttöä.

Tähän pisteeseen on päästy sillä että kaksi ihmistä, minä ja Touko, olemme lukeneet paljon psykologista tutkimusta ja sitten pyrkineet siihen, että edes jompikumpi ehtisi kirjoittamaan yhden artikkelin viikossa. Useampi muu on oikolukenut ja kommentoinut julkaisemattomia tekstejä ja tarjonnut henkistä tukea ja kannustusta, sekä auttanut jakamaan artikkeleita. Siltikään mitään suurta tekijäjoukkoa ei ole tarvittu siihen, että tekstit ovat tavoittaneet tuhansia ihmisiä (tämän hetken suosituimmalla artikkelillamme on yli 5000 näyttökertaa).

Verkkoon kirjoittaminen on siitä hyvä työkalu muiden tavoittamiseen, että se skaalautuu hyvin. Tekstin kirjoittamiseen riittää yksi ihminen, ja se saattaa sen jälkeen päätyä tuhansien, kymmenien tuhansien, tai vielä useampien luettavaksi. Tämä vaatii hyviä kirjoittamistaitoja, mutta on riittävällä harjoituksella täysin mahdollista.

Vaikuttavuuteen ei tietenkään riitä pelkkä suosio, vaan tekstin tulee myös tarjota lukijalleen jotain arvokasta. Laajalle leviävä teksti joka ei tarjoa mitään saattaa olla jopa haitallinen tai ainakin ärsyttävä, kuten näkyy sisällöttömiin lehtiotsikoihin väsyneiden ihmisten säästitklikin-kampanjasta. Arvokkaita kirjoituksia tuottaakseen voi kysyä itseltään, tietääkö jotain mitä moni ei tiedä, ja josta voisi olla monelle hyötyä? Jos ei, pystyisikö löytämään sellaista? Jos on jonkin tietyn alan asiantuntija mutta kirjoitustaidot eivät ole erityisen kehittyneitä, voi myös pyrkiä tekemään yhteistyötä jonkun sellaisen kanssa, joka on hyvä kirjoittaja mutta ei itse tunne alaa.

Vaikuttavien ihmisten ja tahojen tukeminen

Vuoden 2007 paikkeilla kahdeksan ystävystä pohtivat haluavansa lahjoittaa rahaa jollekin tärkeälle aatteelle, mutta eivät osanneet päättää mille. Pelkästään Yhdysvalloista löytyi kymmeniä tuhansia hyväntekeväisyysjärjestöjä, joilla oli yli miljoonan dollarin budjetti. Valitakseen näiden väliltä, ystävykset olisivat halunneet tietää vastauksen kahteen yksinkertaiseen kysymykseen: mitä järjestöt tekivät lahjoittajiensa rahoilla, ja mitä näyttöä oli siitä, että järjestöjen toiminnasta oli avunsaajille aitoa hyötyä? Näihin kysymyksiin ei kuitenkaan saanut selkeitä vastauksia, ja joissakin tapauksissa järjestöt jopa suhtautuivat kysymyksiin epäluuloisesti ja kieltäytyivät vastaamasta.

Ystävykset kokivat aiheen tärkeäksi, ja kaksi heistä otti lopputilin töistään ja perusti GiveWell -nimisen projektin selvittämään, mitä eri järjestöt oikeasti saivat aikaan. Jotkin järjestöt saivat samalla summalla rahaa satoja tai tuhansia kertoja enemmän aikaan kuin muut, kun vaikutusta arvioitiin mittareilla kuten terveiden elinvuosien lisäämisellä. Esimerkiksi trooppisten tautien hoitoon keskittynyt Schistosomiasis Control Initiative (SCI) pystyy lääkitsemään sisäelinloisista mahdollisesti kärsiviä lapsia vain reilulla eurolla lasta kohden, merkittävästi parantaen näiden lasten terveyttä ja tulevaisuutta. Lahjoitusten kanavoiminen tämänlaisille järjestöille voisi muuttaa lukemattomien lasten elämän paremmaksi.

Tässä tavoitteessa GiveWell onkin onnistunut. Vuoden 2014 aikana järjestön raporttien perusteella lahjoitettiin noin 28 miljoonaa dollaria (noin 25 miljoonaa euroa) sen suosittelemille järjestöille. SCI oli yksi näistä ja sai lahjoituksina yli 6 miljoonaa dollaria (noin 5 miljoonaa euroa). Toisin sanoen, koska muutama ihminen päätti yhtenä vuonna lähteä etsimään arvokasta hyväntekeväisyyskohdetta ja pari heistä siirtyi sitten tekemään sitä täyspäiväisesti, saatiin pelkästään vuoden 2014 aikana lääkittyä noin Suomen väestöä vastaava määrä lapsia, jotka olisivat muuten jääneet ilman tärkeitä lääkkeitä. Puhumattakaan kaikista muista tahoista, joille GiveWell on ohjannut lahjoituksia, tai siitä mitä se on aiempina vuosina saanut aikaan.

GiveWellin perustamisella oli itsessään suuri vaikutus, mutta se auttaa myös muita tekemään vaikutuksen. Suomalaisten keskivuositulot vuonna 2013 olivat noin 28 000 euroa tulonsaajaa kohti. Pelkästään lahjoittamalla 10% vuosituloistaan voisi keskimääräinen ihminen auttaa lääkitsemään tuhansia lapsia vuodessa. Tämä ei ole pelkkä teoreettinen mahdollisuus, vaan konkreettinen tavoite jonka monet ovat ottaneet osaksi elämäntehtäväänsä. Esimerkiksi Giving What We Can -järjestöllä on yli tuhat jäsentä, jotka ovat luvanneet lahjoittaa kymmenesosan tuloistaan sellaisille tahoille, jotka tutkimusnäytön perusteella tekevät hyvää ja aikaansaavaa työtä. Vastaavaan tavoitteeseen sitoutuneita ihmisiä on myös Suomessa.

Arvokasta työtä tekevien tahojen tukemisen ei tarvitse rajoittua kehitysmaahyväntekeväisyyksiin. Se pätee mihin tahansa ihmiseen tai järjestöön, joka tekee mielestäsi tärkeää työtä. Jos joku joutuisi käyttämään aikaa tai rahaa johonkin vähemmän tärkeään, ja pystyy sinun lahjoituksesi tai muun avustuksesi myötä tekemään jotain tärkeämpää sen sijaan, on se tärkeämpi aikaansaannos yhtä paljon sinunkin ansiotasi.

Tieteellinen ja tekninen kehitys

Norman Borlaug. Kuva: Wikimedia Commons.

Kehitystön artikkelit perustuvat pitkälti tutkimustietoon, koska – psykologian ongelmista huolimatta – tutkittu tietämys on aina luotettavampaa kuin mutuilu. Yksittäinen tutkija, joka lähtee kehittämään esimerkiksi positiivisen psykologian saralla eteenpäin jotain toteutusaikomusten, itsemyötätunnon kehittämisen tai empaattisemman konfliktinratkaisun kaltaista tekniikkaa ja löytää luotettavan tavan parantaa ihmisten elämänlaatua, saattaa koskettaa miljoonienkin elämää.

Carl Shulman kirjoittaa esseessään High-Impact Science maataloustieteilijä Norman Borlaugista, joka tunnetaan ns. vihreän vallankumouksen isänä. 1960-luvun lopulla pelättiin väestönräjähdystä ja sitä, että kasvava väestö kävisi lopulta mahdottomaksi ruokkia, johtaen satoihin miljooniin kuolemiin. Tämä uhkakuva vältettiin merkittävältä osalta Borlaugin työn ansiosta: hänen kehittämänsä paremmat maanviljelytekniikat moninkertaistivat sadot ja tekivät huomattavasti suurempien väestöjen ruokkimisen mahdolliseksi. Joidenkin arvioiden mukaan vihreä vallankumous pelasti yli miljardi henkeä.

Shulman kuitenkin huomauttaa, että mikäli Borlaug ei olisi kehittänyt vihreään vallankumoukseen johtavia tekniikoita, ennemmin tai myöhemmin joku muu olisi tehnyt sen. Tämä ei tarkoita, etteikö Borlaugin saavutuksella olisi ollut merkitystä: pelkkä vihreän vallankumouksen nopeuttaminen pelasti itsessään miljoonia. Yksittäisen tutkijan ei tarvitsekaan itse saada aikaan kokonaista teknillistä vallankumousta, jotta hänellä voisi olla iso vaikutus maailmaan. Pieni mutta olennainen edistysaskel, joka hieman nopeuttaa asioita, voi jo yksinään olla merkityksellinen.

Maailman terveysjärjestö arvioi, että malariaan kuoli vuonna 2014 noin 584 000 ihmistä. Ennemmin tai myöhemmin malaria tullaan hävittämään maailmasta, kuten ollaan tehty useille muillekin taudeille ennen sitä. Mikäli malarian hävittämistä voitaisiin nopeuttaa yhdelläkin vuodella, voisi se tarkoittaa 584 000 ihmishengen pelastamista. Prosessin nopeuttaminen päivällä voisi pelastaa 1600 henkeä. Minuutinkin nopeutus voisi pelastaa yhden ihmisen. Silloin suurta vaikutusta tavoittelevan tutkijan tärkeimmäksi kysymykseksi tulee – monenko minuutin edestä pystyisin nopeuttamaan alani kehitystä, ja minkä vaikutuksen se tekisi?

Jonkin alan merkitykselliset piirteet saattavat myös usein olla piilossa. Esimerkiksi hyvin tehty työ talojen rakennuslaadun valvonnassa tai kehittämisessä voi tarkoittaa home-ongelmilta välttymistä ja lukuisten ihmisten hyvinvoinnin säilymistä. Aloilta kuten terveydenhuollosta ja psykologiasta on helpointa keksiä esimerkkejä, mutta se ei tarkoita, etteikö monella muullakin alalla voisi tehdä vaikutusta. Oman alansa vaikutusta voi koettaa arvioida esimerkiksi 80,000 Hours-järjestön oppaiden kautta, mutta hekin ovat ehtineet tarkastella pientä osaa kaikista aloista.

Miksi pyrkiä suureen vaikutukseen?

Joku saattaa ehkä kysyä, mitä pointtia koko asiassa on. Miksi koettaa tehdä mahdollisimman suuri vaikutus, kun vähemmälläkin pärjää?

Mahdollisia vastauksia on useita. Jotkut ihmiset kokevat hädänalaisten auttamisen moraalisena velvollisuutena. Toisten mielestä on jännittävä ja innostava ajatus, että heillä on mahdollisuus tehdä suuri määrä hyvää maailmassa. Jotkut taas puhuvat siitä, miten suurempi merkitys tekee elämästä mielekkäämpää ja antoisampaa.

Tutkimusnäyttö puhuu sen puolesta, että muiden auttaminen tekee ihmisistä hyvinvoivampia. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa osoittautui [1], että rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen teki lahjoittajista onnellisempia silloin, kun heille kerrottiin millaisen vaikutuksen lahjoitukset tekivät avunsaajien elämään. Samassa tutkimuksessa pyydettiin myös koehenkilöitä muistelemaan kertoja, jolloin he olivat viimeksi käyttäneet noin 20 dollarin summan joko jonkun toisen tai itsensä hyväksi. Koehenkilöt kertoivat olleensa kaikkein onnellisimpia silloin, kun he käyttivät rahojaan toisen ihmisen hyväksi ja asialla oli toiseen myönteinen vaikutus. Muissa tutkimuksissa on todettu, että jos koehenkilöille annetaan rahaa käytettäväksi joko itseensä tai muihin, tulevat ihmiset onnellisemmiksi kun käyttävät sitä muihin [2], ja että tämä vaikuttaisi pitävän paikkansa lähes kaikissa kulttuureissa [3].

Nämä ovat varteenotettavia syitä. Suosikkiperusteeni on kuitenkin yksinkertaisesti se, että maailmassa on paljon hädänalaisia, ja mitä useampi voi sen sijaan elää hyvää ja onnellista elämää, sen parempi. Kuten Nate Soares kirjoittaa artikkelinsa Altruistic motivations lopussa (vapaa käännös omani):

Meidän ei tulisi juhlia sitä, että pystymme pelastamaan ihmishenkiä vähällä rahalla. Halvalla pelastettavat henget ovat muistutus siitä, että elämme sairaassa maailmassa, maailmassa jossa ihmiset joutuvat kärsimään silkkaa huono-onnisuuttaan. Mitkään ulkoiset velvoitteet eivät kuitenkaan sido meitä auttamaan heitä, ei ole mitään ”pitäisi-auktoriteetteja” jotka voisivat sanella mikä on oikein tai väärin.

Joten unohda velvollisuudet. Älä koeta tehdä maailmasta parempaa paikkaa koska sinun ”pitäisi”. Älä pakota itseäsi tekemään jotain koska sinun kuuluu. Tee vain se mitä haluat tehdä.

Ja sitten, kun sinulla ei ole enää velvollisuuksia, jos koskaan huomaat että pelkkä itsesi palveleminen tuntuu ontolta, tai jos koskaan tajuat että muiden ihmisten hyvinvointi on osa sitä mistä välität, tai jos koskaan havahdut näkemään maailman pimeyden ja ymmärrät että sinulla on tarve parempaan paikkaan, jos koskaan löydät mitään tällä himmeällä sinisellä pallolla jonka puolesta kannattaa taistella, jota kannattaa suojella, joka ansaitsee tulla viedyksi mukanamme tähtiin:

niin tiedä, että on muitakin jotka taistelevat,

ja että olisimme kunnioitettuja, jos saisimme sinut rinnallemme.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä.

[HUOM: yllä oleva teksti liittyy Kehitystön viestintäkanaviin]

Lähdeviitteet

[1] Aknin, L. B., Dunn, E. W., Whillans, A. V., Grant, A. M., & Norton, M. I. (2013). Making a difference matters: Impact unlocks the emotional benefits of prosocial spending. Journal of Economic Behavior & Organization, 88, 90-95.

[2] Dunn, E. W., Aknin, L. B., & Norton, M. I. (2008). Spending money on others promotes happiness. Science, 319(5870), 1687-1688.

[3] Aknin, L. B., Barrington-Leigh, C. P., Dunn, E. W., Helliwell, J. F., Burns, J., Biswas-Diener, R., … & Norton, M. I. (2013). Prosocial spending and well-being: Cross-cultural evidence for a psychological universal. Journal of Personality and Social Psychology, 104(4), 635.