Rahan lahjoittaminen maailman uskonnoissa

Rahan lahjoittaminen on vuosituhansia vanha perinne, jonka juuret nivoutuvat uskontoon, kirjoittaa Arimo Kerkelä.

Uskonnoilla on erittäin suuri rooli rahalahjoitusten historiassa. Jo ennen kirkkojen kolehteja ja koko kristinuskon nousua eri uskontokunnat keräsivät ja jakoivat lahjoituksia.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen uskonnollisten lahjoitusten historiaa sekä sitä, kuinka samoja periaatteita hyödynnetään myös modernissa hyväntekeväisyydessä.

Lahjoitusten rooli uskonnoissa

Englannin kielen hyväntekeväisyyttä tarkoittava sana charity on viitannut alkujaan kristilliseen lähimmäisenrakkauteen, mutta hyväntekeväisyyttä on tehty käytännössä kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Useilla uskontokunnilla on myös ollut omia ohjeitaan rahan lahjoittamiselle.

Joskus lahjoituksen suuruudet ohjeistetaan hyvin tarkkaan. Juutalaisuudessa on ollut omia käytäntöjä kymmenysten antamiselle, ja myös keskiaikainen kirkko keräsi omaa kymmenysveroaan. Islamin almuvero on nimeltään zakat, ja sen suuruus on tyypillisesti 2,5 prosenttia omaisuudesta. Myös sikhiläisyydessä on käytössä lahjoitettavan kymmenesosan periaate dasvandh, ja bahai-uskon huqúqu’lláh ohjaa lahjoittamaan 19 prosenttia käytettävissä olevista varoista uskontokunnalle.

Aina lahjoitussummia ei määritellä yhtä täsmällisesti. Muun muassa buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa tunnettu anteliaisuuden hyve dāna ei yleensä nimeä lahjoituksen suuruutta. Joskus lahjoituksen rooli on vain seremoniallinen, mutta esimerkiksi monet buddhalaismunkit ja -opettajat elävät pelkkien lahjoitusten varassa. Myös kristinuskossa on korostettu sitä, että lahjoittamista tulisi tehdä oman tilanteen mukaan.

Nasir-ol-Molkin moskeija Iranissa. Kuva: Arimo Kerkelä.

Rahalahjoitusten syyt ja kohteet 

Lahjoitussummien lisäksi vaihtelua on ollut siinä, keiltä rahaa kerätään ja mihin. Lahjoituksia on myös perusteltu eri tavoin.

Muinaisessa Egyptissä lahjoitukset kytkeytyivät tasapainon konseptiin nimeltä maat, joka korosti harmoniaa sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Hyväosaiset lahjoittivat rahaa temppeleihin, joka tarjosi myös köyhäinapua. Tästä huolimatta egyptiläinen kulttuuri oli kuitenkin hyvin jakautunut, ja tuloerot kasvoivat vuosisatojen saatossa.

Egyptiläinen hyväntekeväisyys on kuitenkin malliesimerkki tyypillisestä kaavasta: lahjoituksista rikkailta köyhille. Myös antiikin Roomassa ja Kreikassa – josta rakkautta ihmiskuntaan tarkoittanut sana filantropia on peräisin – oli yleistä, että rikkaat tukivat julkisia hankkeita ja antoivat rahaa köyhille. Varallisuutta on jaettu oman yhteisön ja vähäosaisten hyväksi, ja myös uskontokunnat itse ovat saaneet osansa.

Usein rahan lahjoittaminen on nähty uskonnoissa moraalisena velvollisuutena, joka tarjoaa myös henkilökohtaista hyötyä. Vanhassa testamentissa kymmenysten antajalle lupailtiin ylitsevuotavan suuria siunauksia, ja muinaisegyptiläisessä Kuolleiden kirjassa jumalat eväsivät tuonpuoleisen niiltä, jotka jättivät auttamatta vähäosaisia. Keskiajan katolisessa kirkossa anekauppa sovitti syntejä ja lyhensi aikaa kuolemanjälkeisessä kiirastulessa.

Rahan lahjoittaminen nykyisin

Vaikka hyväntekeväisyys ei ole uskontojen yksinoikeus, on nykyajan auttamisessa paljon samoja elementtejä. Esimerkiksi Giving What We Can -järjestön 10 prosentin lupaus (🔸10% Pledge), jonka allekirjoittaja sitoutuu lahjoittamaan kymmenyksen tuloistaan vaikuttaville järjestöille, muistuttaa paljon kymmenysten periaatetta.

Myös perinteinen ajatus köyhien auttamisesta on edelleen suosiossa. Esimerkiksi GiveDirectly ohjaa suoria rahalahjoituksia maailman köyhimmille ihmisille, ja efektiivisen altruismin piirissä tehokkaimpien hyväntekeväisyysjärjestöjen vaikutuksia verrataan usein suoriin rahalahjoituksiin. Useimmat vaikuttavimmiksi arvioiduista hyväntekeväisyyshankkeista auttavat vähäosaisia, joiden tukeminen on usein hyvin kustannustehokasta.

Uskontojen ulkopuolella rahan lahjoittamista ei perustella hengellisillä syillä, mutta ajatukset eettisestä velvollisuudesta ja henkilökohtaisesta hyödystä elävät yhä. Altruismin eli pyyteettömän auttamisen syitä on pohdittu useilla tieteenaloilla biologiasta filosofiaan, ja esimerkiksi psykologian tutkijat ovat tutkineet rahan lahjoittamisen yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin.

Charities Aid Foundation -järjestö vertailee vuosittain auttamisen ja lahjoittamisen yleisyyttä noin 140 eri maassa. Tilastoissa näkyy edelleen uskontojen merkitys: vuonna 2024 auttamis- ja lahjoittamistilaston kärjessä jatkoi syvästi uskonnollinen Indonesia, jonka asukkaista peräti 90 prosenttia oli lahjoittanut rahaa edellisvuonna. Toisaalta myös maailman vähiten uskonnollisessa maassa Tšekissä rahaa lahjoitti 42 prosenttia kansalaisista. Suomalaiset jäivät tilastossa Tšekin taakse 40 prosentin osuudella.

Rahalahjoituksia uskonnolla ja ilman

Missä on ollut rahaa, on aina ollut myös lahjoituksia. Lahjoituksilla on vuosituhansia pitkät perinteet, mutta viime vuosikymmeninä lahjoituksia on tarkasteltu myös uusista tulokulmista. Erityisesti on alettu pohtia laajemmin sitä, mihin rahaa voi lahjoittaa, ja mitä seurauksia lahjoittamisella on.

Nykyään auttamisen kohteet voivat edustaa yhä laajempaa joukkoa oman lähiyhteisön ja jopa ihmisrodun ulkopuolella. Esimerkiksi moraalifilosofi Peter Singer viittaa tähän puhuessaan moraalisen kehän laajentumisesta (moral circle expansion). Toisaalta Singerinkään ajatus ei ole uskonnoille vieras, vaan lähellä esimerkiksi buddhalaisuuden rajatonta myötätuntoa (metta) ja sen harjoittamista.

Viime vuosina on myös entistä enemmän kiinnitetty huomiota siihen, kuinka rahaa lahjoittamalla voi saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää. Erityisesti efektiivisen altruismin piirissä on vertailtu eri hyväntekeväisyyskohteita. Efektiivinen altruismi siis yhdistää auttamisen tieteelliseen vaikuttavuuden arviointiin.

Kirjoittaja Arimo Kerkelä on uskontoihin perehtynyt psykologi, joka lahjoittaa 10 prosenttia tuloistaan Giving What We Can -järjestön kautta.